Hilman kanssa muutettiin asuntolan vintille Anjan huoneeseen pariksi viikoksi, kun siellä on tilaa. Anjahan on nyt asuntolassa apulaisena. Me keksittiin, että sanotaan huonetta Helsingiksi. Hilma nukkuu lattialla ja päiväksi työnnämme hänen patjansa minun vuoteeni alle. Mitähän se asuntolanhoitaja tuumaa, kun haettiin Ullakin tänne yöksi?
Minulla on ikävä kotiin. Huolettaa, miten se äiti jaksaa yksin vetää vettä kelkalla hetteestä. Jos on tuiskuttanut lunta, niin se on kauhean raskasta, vettähän ei muuten saa ja sitä kun tarvitaan kaikkeen; navetalle, ruokaan, tiskiin, pyykkiin, siivoukseen... Eläimille ja saunaan sulatetaan kyllä luntakin. Lypsylehmiähän meillä ei tällä haavaa olekaan, mutta muutama muu eläin on, vasikka ja lampaita, onpa muuan kanakin ja kukko. Kukko on joskus niin ärhäkkä kanojensa päältä, että sitä pitää varoa, kun se koettaa hätistää meitä pois, hyökkää niskaan ja iskee siivillään. Isä on viikkokausia savotassa, joten äiti joutuu yksin huolehtimaan kaikesta. Huomenna hiihdän kyllä kotiin!
