Kun annoin lauantaina äidille opettajan lähettämän kirjeen, hän huokaisi. ”Mitähän sinä tällä kertaa olet tehnyt?” Pudistin päätäni ja jäin odottamaan.
Lapun luettuaan hän antoi sen isälle ja näytti ihan siltä kuin ne olisivat olleet mielissään. Opettaja oli pyytänyt heitä lähettämään minut keskikoulun pääsykokeisiin, koska olin muka edistynyt koulussa niin hyvin. Tuijotin isää jännittyneenä, sillä hänhän ei ole oikein ollut koulunkäynnin kannalla, kun raha ei riitä muutenkaan. Tärkeintä olisi vain päästä töihin mahdollisimman pian. Onneksi keskikoulun yhteydessäkin olisi asuntola, jossa saisi asua ilmaiseksi, niin että rahaa menisi vain kyytimaksuihin.
”No, katotaan nyt”, tuumasi isä ja se sai minut lähes sekoamaan. Katotaan nyt oli melkein sama kuin lupa, yleensähän se on merkinnyt myönteistä päätöstä. Nyt saan minäkin siis koulun jälkeen lisäopetusta toisten pyrkijöiden kanssa!!!
Yksi iso mutta asiassa on: jos pääsen keskikouluun, niin miten siellä tämän koti-ikävän kanssa pärjään? Sieltä kun ei niin vain tullakaan joka viikonlopuksi kotiin!
Silja lähti Helsinkiin silmälääkäriin äitinsä kanssa ja joutui siellä silmäleikkaukseen. Viljami kertoi Selman kirjoittaneen, ettei vielä tiedetä, milloin tyttö pääsee sairaalasta pois. Veli on hyvin huolissaan ja hän on käynyt Pyykkösessä jo kahtena päivänä peräkkäin soittamassa vaimolleen. Rakas, hyvä Jumala, suojelethan Siljaa! On tuntunut niin oudolta tulla koulusta, kun hän ei ole vastassa. Hän täytti vasta yhden vuoden. Samana päivänä on muuten alakoulun opettajankin syntymäpäivä.
Meillä on taas lehmä, entinenhän kuoli silloin kun lähdin sinne Palapelipossumatkalle. Nyt ei sitten tarvitse enää ihan jokaista maitolitraa kiikuttaa päälärillä naapurista ja voitakin saadaan omasta takaa.
Olen varmasti jo kertonutkin, että koulussa tykkään kamalasti potkupallosta ja kai olen siinä hyväkin, koska pojat eivät ottaisi mielellään muita tyttöjä peliin, minut vain. Kerran Kalelle ja minulle tuli riita. Hän löi nyrkillä ja minä muka yritin moksauttaa takaisin, mutta minusta on kamalaa satuttaa toista, joten yritykseksi se jäikin. En ole tottunut nyrkkitappeluihin, korkeintaan Olavin kanssa olen paininut, joten luulin, että on kunnia-asia kestää lyönnit eikä pidä yrittääkään väistää. Kale tietenkin pärjäsi paremmin, koska hän TIESI, että väistää piti…
