Hilma ja Ulla eivät ole välittäneet minusta tipan tippaa koko iltana, joten minulla ei taaskaan ole kaveria. Silloin kun tytöt suuttuvat toisilleen, minäkin kelpaan, mutta muulloin ne ovat yleensä kaksistaan. En oikein osaa olla toistenkaan kanssa kun olen noihin saman kylän tyttöihin jotenkin vissiin liikaa tottunut ja varmaan siksikin luen niin paljon. Kirjamaailmassa on niin paljon helpompaa.
Illalla, kun me muut leikittiin piilosta, olivat Hilma ja Ulla menneet iltateen katettuaan (ruokajärjestäjiä kun ovat) huoneeseensa ja siinä meitä muita odotellessaan he olivat keksineet, miten ikkunaverhot olisivat nätimmän näköisiä, jos niissä olisi pitsiä ja niinpä he olivat muitta mutkitta hakeneet sakset ja leikelleet verhoihin erimuotoisia reikiä.
Tädit olivat asian paljastuttua aivan pöyristyksissään ja kuulin, kun he pohtivat, pitäisikö tytöt viedä jollekin asiantuntijalle, sillä eihän tuollaisen luulisi ihan normaalia käytöstä olevan. Syytä tekoonsa tytöt eivät osanneet sanoa, se oli yksinkertaisesti vain pälkähtänyt heidän päähänsä!
Tekihän se Taimikin kerran samantyylisen jutun aikansa kateissaan Kaisun ja toisten tyttöjen alushameiden pitsikaistaleita katseltuaan - leikkeli uuden alushameensa helman täyteen reikiä ja sai siitä hyvästä äidiltä aikamoiset sapiskat palkakseen.
