27. KEVÄT

Tämä elämä on yhtä sekasotkua! Milloin olen varma ehdottomuudestani uskossa, milloin taas suon itselleni vapauksia. 

Pääsiäisenä pakotin itseni tansseihin, että näkisin Tapsan edes vilaukselta, sillä arvasin hänen olevan siellä silloin, Turusta käymässä. Sanoinkin sen hänelle, kun hän ihmeekseni haki minua tanssimaan. Hän toi minut kotiin ja oli meillä seuraavan  päivän iltaan. Talo oli täynnä perheenjäseniä ja nukuimme pirtin lattialla siskojeni kanssa. Äiti ja isä nukkuivat leivinuunin edessä puusängyssä ja Viljamin perhe kamarissa.

  

Keskiviikkoiltana hän tuli ”käymään” Taimin ja Hillan kanssa jakamassani yksiössä ennen Turkuun lähtöään. Hän lähti kuitenkin vasta sunnuntaina, sillä en halunnut päästää häntä aikaisemmin. 

  

Lauantaina riitelimme, sillä Tapsa halusi lähteä tanssimaan ja minä en. Päätös oli: ensin krouviin ja sitten Töpikselle, enkä voi sanoa muuta kuin että minulla oli hauskaa! 

  

Sunnuntaina keskustelimme uskosta. Tapsa sanoi uskovaisia hurmoslaisiksi ja jotakin muuta niin julmaa, että kyyneleet vierivät väkisellä silmistäni. Tapsa sanoi, ettei hän minua tarkoittanut sanoillaan, mutta silti tunsin sen kauhean kuilun, joka aukesi välillemme noiden sanojen johdosta. Hän ei voi koskaan käsittää, kuinka minä saatan uskoa sellaiseen, jossa ei ole mitään ”järkeä”…

  

Pyssysen Helena sanoi tänään leikkikoulussa: ”Minäpä tiedän, että Pihla käy tansseissa!”

Sanat viilsivät sydäntäni ja tunsin, kuinka puna hiipi poskilleni.

”Kuinka niin?” kysyin.

”Minä näin, kun sinä kävelit yhden pojan kanssa!”

Ilmeisesti uskovat pitävät minua nyt luopiona. Haluan olla uskossa ja silti haluan pitää Tapsankin! Anja oli sanonut pääsiäisenä Tapsalle minun olevan ihan sekaisin.  Hän oli kertonut minusta paljon muutakin, mutta Tapsa ei halua paljastaa, mitä. Olen vähän loukkaantunut, vaikka kyllähän se jonkin sortin sekaisin oloa on, jos yhtäkkiä joutuu eristäytymään kaikesta vanhasta…

Uusi syksy (jatkuu)

Leikkikoulun alkaessa sain Marilta kirjeen. Siinä oli tuohinen rannerengas ja Reidarilta tuohesta tehty risti. Ihan ikävän kyyneleet ilmestyivät silmiini heitä ajatellessani.

  

Paikallisiin uskoviin sain heti yhteyden ja olen kulkenut heidän mukanaan Annen autossa sekä Juntusen kirkossa että Kajaanissa. Juntusen kirkossa nukuimme siskonpedissä lattialla ja Kajaanissa yövyimme Osmonkadulla. Kajaanin kirkossa ollessani rintaani rupesivat huuhtomaan lämpimät virrat, joiden vyöryä tunnustelin suljetuin silmin, täysin tunteelle antautuen. Olin onnellinen. Myyjäisistä ostin ristin, jossa Jeesus roikkui tuskissaan. Patsaan otin myöhemmin pois; se oli liian kamalaa katsottavaa!

  

Sinisen laulukirjan laulut ovat ihania. Ostin jopa oman kitarankin, ensimmäisen soittimeni, voidakseni säestää itseäni. Usein sekasortoisina pyörivät ajatukset rauhoittuvat laulujen myötä.

26. UUSI SYKSY

Tapsa on päässyt Turkuun opiskelemaan, kuulin nyt syksyllä saadessani tietää, etten ole päässyt opettajankoulutukseen muuten kuin varasijalle. Kukaan ei kuitenkaan ole perunut ja niin minä ilmeisestikin jään Ämmään seurakunnan leikkikoulun opettajaksi. Moilasen Laila, luokkatoverini, siihen minut houkutteli. Oli itse lupautunut, mutta hänelle olikin tullut muuta. Mirjami puolestaan pääsi sisään, sillä hänen äitinsä oli laittanut hakupaperit tyttären ollessa liftausreissulla ja kuinka ollakaan, teko palkittiin. No, onhan sillä Mirjamilla toki parempi ylioppilastodistus kuin minulla, sehän on selvä. Minä olen turmellut laiskuudellani omat mahdollisuuteni ihan itse, korkeimman omakätisesti.