Illemmalla Pihla vetäytyy rannalle. Pilvi nukkuu
vaunuissaan rantakuusen varjoissa. Miehet jatkavat kalskettaan. Aurinko
helmeilee järven sinisillä laineilla, jotka hiljaa liplatellen pussailevat
rantahietikkoa. Pihla lojahtaa pitkäkseen ja nostaa käsivartensa päänaluseksi.
Voiko tämän ihanampaa paikkaa olla päällä maan? Oi,
kiitos… Kiitos!
Että hän saikin tämän kaiken kokea, oman mökin ja erityisesti lapsen syntymän, sittenkin! Tuoreena kulkevat vuoden takaiset muistikuvat ensimmäisestä odotuksesta. Miten hän ylioppilastalon yksinäisessä huoneessaan mahtavan tunneryöpyn vallassa oli vaipunut polvilleen ja kiittänyt, kiittänyt… suitsuttanut sydämestään kultaisia säderyöppyjä korkeuksiin… Ja muutaman kuukauden päästä iltayöllä nyyhkyttänyt katkerasti Kuusamon sairaalassa, ihanan, ikävöidyn lapsensa kaarimaljassa verisenä möykkynä, tulonsa peruneena juuri nähneenä, kysymykset mielessä risteillen.
Että hän saikin tämän kaiken kokea, oman mökin ja erityisesti lapsen syntymän, sittenkin! Tuoreena kulkevat vuoden takaiset muistikuvat ensimmäisestä odotuksesta. Miten hän ylioppilastalon yksinäisessä huoneessaan mahtavan tunneryöpyn vallassa oli vaipunut polvilleen ja kiittänyt, kiittänyt… suitsuttanut sydämestään kultaisia säderyöppyjä korkeuksiin… Ja muutaman kuukauden päästä iltayöllä nyyhkyttänyt katkerasti Kuusamon sairaalassa, ihanan, ikävöidyn lapsensa kaarimaljassa verisenä möykkynä, tulonsa peruneena juuri nähneenä, kysymykset mielessä risteillen.
Mitä tein, ettet halunnut
syntyä syliini? Tulla hellittäväkseni? Niin olin riemuiten sinua odottanut…
Hänen ei olisi pitänyt nähdä sitä möykkyä, oli vain vahingossa osunut kansliaan hoitajan tutkiessa sitä, sillä eihän hän keskenmenon jälkeen mitenkään ollut osannut maata paikoillaan vaan oli lähtenyt levottomaan harhailuun – ja paennut takaisin vuoteelleen, antanut vallan epätoivolleen.
Viereisessä vuoteessa oli nukkunut nuori tyttö, jolle samana päivänä oli tehty abortti. Pihla oli kuullut hänen vannovan, ettei ikinä tekisi lapsia… Yökkö oli tullut hänen perässään huoneeseen, silitellyt hiuksia, puhellut lempeällä äänellä, koettanut lohduttaa. Se ei kuitenkaan ollut voinut estää kyyneleitä valumasta. Niiden vana oli virrannut poskien yli, loputtomasti, lohduttomasti.
Herra, miten näin voi käydä? Miten annoit näin tapahtua? Kuinka sinä saatoit?
Poutapilvet kiemuroivat taivaan sinessä, Pihlan sielu lennähtää valkoisen pumpulipilven sisään, sukeltelee siellä, levähtää suloisen pehmoisessa hattaravuoteessa…
Vaunuista ilmoitetaan hennosti, että jotain tärkeää puuttuu ja Pihla kampeutuu ylös. Hämmästyen hän huomaa olevansa kaksin lapsensa kanssa, vaikka jotenkin hänellä on tunne kuin olisi juuri keskustellut tonttuystäviensä kanssa, pidellyt sylissään Helenan poikaakin, joka oli jokellellut ja kurottautunut kohti Pilvin pyöreänä rusottavaa jalkaa. Pojan nimi pyörii kielellä… Jokin teellä alkava se oli… Teemu? Niin, Teemuhan se oli… Ja Kaapo kuulemma työskentelee saunatonttuna, Annan ajoittain avustaessa… Rennen saki oli muuttanut pois ja… Huh. Olikohan hän uinahtanut? Nähnyt unta?
Taas?
Hänen ei olisi pitänyt nähdä sitä möykkyä, oli vain vahingossa osunut kansliaan hoitajan tutkiessa sitä, sillä eihän hän keskenmenon jälkeen mitenkään ollut osannut maata paikoillaan vaan oli lähtenyt levottomaan harhailuun – ja paennut takaisin vuoteelleen, antanut vallan epätoivolleen.
Viereisessä vuoteessa oli nukkunut nuori tyttö, jolle samana päivänä oli tehty abortti. Pihla oli kuullut hänen vannovan, ettei ikinä tekisi lapsia… Yökkö oli tullut hänen perässään huoneeseen, silitellyt hiuksia, puhellut lempeällä äänellä, koettanut lohduttaa. Se ei kuitenkaan ollut voinut estää kyyneleitä valumasta. Niiden vana oli virrannut poskien yli, loputtomasti, lohduttomasti.
Herra, miten näin voi käydä? Miten annoit näin tapahtua? Kuinka sinä saatoit?
Poutapilvet kiemuroivat taivaan sinessä, Pihlan sielu lennähtää valkoisen pumpulipilven sisään, sukeltelee siellä, levähtää suloisen pehmoisessa hattaravuoteessa…
Vaunuista ilmoitetaan hennosti, että jotain tärkeää puuttuu ja Pihla kampeutuu ylös. Hämmästyen hän huomaa olevansa kaksin lapsensa kanssa, vaikka jotenkin hänellä on tunne kuin olisi juuri keskustellut tonttuystäviensä kanssa, pidellyt sylissään Helenan poikaakin, joka oli jokellellut ja kurottautunut kohti Pilvin pyöreänä rusottavaa jalkaa. Pojan nimi pyörii kielellä… Jokin teellä alkava se oli… Teemu? Niin, Teemuhan se oli… Ja Kaapo kuulemma työskentelee saunatonttuna, Annan ajoittain avustaessa… Rennen saki oli muuttanut pois ja… Huh. Olikohan hän uinahtanut? Nähnyt unta?
Taas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti