Ilta
on ollut pitkä. Savusaunan tuoksuva lämpö väreilee vielä iholla kun Pihla
istahtaa päiväkirjat sylissään vinttihuoneen lattialle. Eihän niitä rannalla
vielä voi säilyttää, keskeneräisessä mökissä, jossa lentelee jos minkämoista
lastua ja pärtöä ynnä muuta rakennusjätettä, takaisin ne on pitänyt kuskata,
piilottaa vinttihuoneen tiiliskivistä kasatun heilakan ja heppoisen kirjahyllyn
taakse.
Pilvi
nukkuu alas lasketun hetekan puoliskolla ettei tipahtaisi, Tapsa kuorsaa
toisessa puoliskossa. Pihlan patjavuode on lattialla, Pilvin sängyn vieressä.
Jännittää,
vatsasta kouristaa tutunoloisesti. Lapsuuden ja nuoruuden menneet vuodet
odottavat sylissä uudelleenlöytämistään.
Kangaspäällysteinen
harmaa päiväkirja on varhaisin ja sen kansi hulvauttaa esiin pitkät
asuntolaviikot, katkeran koti-ikävän, lohduttoman yksinäisyyden,
ystävättömyyden ja viiltävän köyhyyden. Kädet täristen hän avaa sen
ensimmäisenä.
Kansakoulunaikaiset
merkinnät lipuvat nopeasti silmissä, ne tuntuvat olevan paremmin muistissa kuin
keskikoulu ja sen jälkeiset tapahtumat, joten silmien juoksu pysähtyy vasta
ensimmäiseen keskikoulusta kertovaan muistiinpanoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti