Tuppukylässä (jatkuu)

Eilen huomasin äkkiä, että Tapsa oli tullut. Tämä istui oven vieressä tuolilla minun palatessani bensanantoreissulta. Sipaisin mielissäni hänen auringon punertavaksi värjäämää käsivarttaan ohimennen ja menin sisälle ottamaan asiakkaan maksua. Vähän myöhemmin kierreltiin Tapsan kanssa ympäriinsä ja esittelin hänelle lomakylää. Tapsa oli vaitonainen eikä lähtiessään tiedustellut mahdollisesta tapaamisesta. Hänen lähtiessään minusta tuntui kuin maallinen onneni olisi kaasutellut pojan mukana tiehensä. Mutta minulla on nyt kuitenkin oma henkinen tieni ja siihen on totuteltava.

  

Töiden päätyttyä käytiin Reidarin ja Marin kanssa ihailemassa ympärillä levittäytyvää luontoa. Miten ihania kesämökin paikkoja Öllöri-järven rannalta löytyykään!

  

Kotona pääsen käymään hyvin harvoin, koska sopivaa linja-autoliikennettä ei ole. Tapsalle laitoin kirjeen, jossa kerroin uskostani ja luulostani, ettei hänkään varmaan halunnut enää jatkaa seurustelua, koska ei uskonut samoin, joten sitäkään kyytiä ei sitten ole mahdollista käyttää. Vastausta kirjeeseeni en ole saanut ja tokko saankaan.

  

Työajat ovat jotenkin kummalliset, en osaa niihin järjestystä mistään hakea. Väliin joudun lähtemään verkoille aamutuimaan, vaikka pitäisi olla vapaapäivä ja saisin nukkua pitkään. Sekin on kuitenkin siedettävä, sillä tänä kesänä minulla ei ole mitään muuta maailmaa kuin tämä Hossan maailma.

25. TUPPUKYLÄSSÄ

Oijoijoi. Odotukset, jotka minuun ylioppilaana kohdistuvat, ovat ehkä hiukan ylimitoitettuja. Minun kielitaidollani ei juuri ulkomaalaisia auteta, mutta yritettävä on, koska sitä varten siihen olen tullut. Normaali ylioppilas suoriutuisi leikiten, mutta minä, joka hädin tuskin kirjojani selasin, pystyn selviytymään nipin napin! Onneksi taustatukena on Anjan koulutoveri, Orru, joka auttaa hätätilanteissa, vapaapäivinäänkin.

  

Kuitenkin työ tuntuu mielekkäältä; on suorastaan mukava palvella asiakkaita, myydä heille tupakkaa ja bensaa, leikitellä sanoilla…

  

Viime viikolla tänne tuli töihin Reidar siskoineen. Poika on vasta 17-vuotias, sisar 14, vaikka tuntuukin vanhemmalta. Ilmeisesti he näkivät minun yksinäisyyteni, koska ovat ottaneet minut hoiviinsa, vieneet kotiinsa ja kierrättäneet Hossan ympäristössä.

  

Eräänä päivänä he kertoivat, että heillä olisi uskovien kokous myöhemmin viikolla. Haluaisinko minä tulla mukaan? Eipä minulla mitään sitä vastaankaan ollut, samahan tuo, miten vapaa-aikansa vietti, Tapsakaan kun ei ole näyttäytynyt. En ole ehtinyt edes kirjoittaa hänelle ja hän tuntui jääneen jonnekin kauas toiseen maailmaan heti, kun tänne Tuppukylään tulin. Sitä paitsi mikä sen luotettavampaa seuraa olisikaan kuin uskovaiset?

  

Kokousiltana menin sitten Reidarin pyörän tarakalla tämän kotiin ja istuuduin penkille. Puhujaa kuuntelin hartaudella. Kun sitten äkkiä tämä sanoi, että nyt rukoiltaisiin, ällistyin suuresti, sillä kaikki polvistuivat, minä yksin jäi istumaan. Sinnittelin siinä aikani, mutta enhän siihen voinut jäädä, joten pudottauduin lattialle polvilleni. Järkytyin sydänjuuriani myöten, sillä valtava hyökyaalto vyöryi ylitseni enkä voinut tehdä muuta kuin nyyhkyttää. Kamala syyllisyys ja hätä iskivät sydämeen enkä vähällä saanut hengitetyksi. Lähellä joku mies puhui outoa kieltä, pehmeää ja sointuvaista.

  

Vähitellen nyyhkytykset laantuivat ja häpeillen kohottauduin istumaan, peläten, mitä muut sanoisivat. Toiset jatkoivat kuitenkin tarinointiaan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan, joten vähitellen pääsin rauhoittumaan, ihmettelin vain, miten pestyltä ja puhtaalta sisällä tuntuikaan.

  

Tänään kysyin Reidarilta, mitä pitäisi tehdä voidakseen sanoa olevansa uskossa. Reidar vakuutti, ettei siinä mitään muuta tarvittu kuin oma päätös. Minun pitäisi vain päättää lähteä seuraamaan Kristusta, lukea Raamattua, se riittäisi. Huoneessani teinkin sitten päätöksen: lähtisin seuraamaan Jeesusta, tuli mitä tuli! Raamattu sai sijansa yöpöydältä ja joka ilta koetan lukea sitä ainakin vähän.

23. KEVÄTTÄ

Äiti joutui olemaan melkein viikon sairaalassa, sillä viime keskiviikkoa vasten yöllä hän oli menettänyt muistinsa. Isä oli ollut taas omilla reissuillaan ja äiti oli joutunut jälleen kerran yksin repiytymään vesien, puiden ja lehmien kanssa. Isän tultua kotiin oli äiti aamulla ruvennut ihmettelemään, missä sitä oltiin… 

Mennessäni katsomaan häntä sairaalaan en voinut mitään sille, että kumartuessani äidin puoleen isoja kyyneliä rupesi tippumaan silmistäni hänen kasvoilleen. Painoin pääni hänen tyynylleen ja silitin tukkaansa. Hän selvisi kyllä pian ja on luultavastikin nyt terve. Se oli ohimenevää, ylikuormituksesta johtuvaa hetkellistä pakenemista, niin luulen. Eihän kukaan liikoja kestä! Tänään hän lähti jo kotiin yhdessä Hillan ja Anjan Henrik-pojan kanssa. Meiltä hävitetään vissiinkin nyt lehmät ja  pellot pannaan pakettiin. Äiti ei enää jaksa.

  

Tapsa lähti eilen aamulla. Kirjoitin hänelle jo tänään.

  

Pääsen kesäksi töihin Tuppukylään Hossassa. Anja hommasi minut sinne.

21. PENKINPAINAJAISTEN TEPPONEN

Niinhän sitä äkikseltään luulisi… Helmikuussa vietimme penkinpainajaisia Hossan Tuppukylässä. Kun oltiin istumassa ravintolan puolella, huomasin äkkiä, että Tapsa istui siinä ihan lähellä, muutaman askeleen päässä. Läheisyyden ja polttavan tuttuuden aalto kietoi meidät yhteiseen syleilyyn, toisten ulottumattomiin, ja äkkiä kuin magneetin vetämänä nousin ja sanoin Mirjamille, että nyt minä menen Tapsan luokse. Mirjami koetti estellä, mutta minähän menin, kun olin sen kerran päättänyt. Pyysin poikaa tanssiin ja niin sitä sitten tanssittiinkin koko ilta, melkein kaikki pelit. 

  

Lella tuumikin myöhemmin, että Pihla ja Tapsa olivat olleet varmasti illan paras pari. Ne vähäiset lepotunnit tanssien ja kotiinlähdön välissä vietimme Tuppukylän ravintolasalin lattialla vierekkäin. Pitkin penkkejä ja lattioita lojui muitakin seurueestamme. Aamulla Tapsa jäi bussista kotiaan lähinnä olevaan tienhaaraan ja minä jatkoin uuteen asuntoon, jonka jaoin Hillan ja Taimin kanssa. Muutimme sinne, kun Hilla sai työpaikan kirjakaupasta. Sairaalan yksiön saimme sillä perusteella, että Taimi on kunnan työntekijä.