Eilen huomasin äkkiä, että Tapsa oli tullut. Tämä istui oven vieressä tuolilla minun palatessani bensanantoreissulta. Sipaisin mielissäni hänen auringon punertavaksi värjäämää käsivarttaan ohimennen ja menin sisälle ottamaan asiakkaan maksua. Vähän myöhemmin kierreltiin Tapsan kanssa ympäriinsä ja esittelin hänelle lomakylää. Tapsa oli vaitonainen eikä lähtiessään tiedustellut mahdollisesta tapaamisesta. Hänen lähtiessään minusta tuntui kuin maallinen onneni olisi kaasutellut pojan mukana tiehensä. Mutta minulla on nyt kuitenkin oma henkinen tieni ja siihen on totuteltava.
Töiden päätyttyä käytiin Reidarin ja Marin kanssa ihailemassa ympärillä levittäytyvää luontoa. Miten ihania kesämökin paikkoja Öllöri-järven rannalta löytyykään!
Kotona pääsen käymään hyvin harvoin, koska sopivaa linja-autoliikennettä ei ole. Tapsalle laitoin kirjeen, jossa kerroin uskostani ja luulostani, ettei hänkään varmaan halunnut enää jatkaa seurustelua, koska ei uskonut samoin, joten sitäkään kyytiä ei sitten ole mahdollista käyttää. Vastausta kirjeeseeni en ole saanut ja tokko saankaan.
Työajat ovat jotenkin kummalliset, en osaa niihin järjestystä mistään hakea. Väliin joudun lähtemään verkoille aamutuimaan, vaikka pitäisi olla vapaapäivä ja saisin nukkua pitkään. Sekin on kuitenkin siedettävä, sillä tänä kesänä minulla ei ole mitään muuta maailmaa kuin tämä Hossan maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti