”KAIPUUNI MAA”

Marjametsä kutsui tänäänkin, tosin ei se minua niin erikoisesti kutsunut, mutta Anja ja äiti kutsuivat sitäkin äänekkäämmin. Minua olisi paljon enemmän kiinnostanut Auvolasta lainaamani kirja Mies ja hänen naisensa…

Tällä kertaa tuli noin 20 lit­raa. Äitikin oli mukana, vaikka emme olisi ottaneet häntä, koska hänen jalkansa on kipeä.

Hammasta pakottaa taas. Posken mukana ajettui myös silmä. Plääh.

Äsken lähti Anja vuorostaan Hillan kans ongelle. Taimikin olisi tahtonut mukaan, muka vettä viskaamaan, mutta koska vene vuo­taa, eivät ottaneet.

Olen kerännyt jo kasvini, yhtä vaille. Saan sen sitten kun humala kukkii.

Toinen runoni on julkaistu Pikku Kuluttajassa. Laitan sen tähän.

  

KAIPUUNI MAA

Kuljen suruissani polkua,

ja

kaiken aikaa

minun mietteissäni

tuska haikaa -

en pääse sinne,

minne sydän halajaa!

On eessä rinne -

korkea, suuri ja mahtava.

Jos sinne kipuaisin

niin päästä voisin

unelmieni maahan…

Siellä hehkuvat ruusut,

heläjävät linnut,

vihreinä loistavat

puut sekä ruoho…

Siellä sieluni paratiisi on,

siellä rintani rauhaton

saa levon…

Se maa,

se maa on haaveitteni

ja

sinne kaihoisasti itkee

sydämeni.

Heta, joka toimittaa Pikku Kuluttajaa, mainitsi runon lopussa, että Kainuu on hänen "Kaipuun maansa".