Kirkonkylän asuntola on
käynyt ahtaaksi ja osa sen entisistä asukeista, muun muassa me Kuuselan koulusta tulleet joudumme kulkemaan linjurilla yöksi Sakaran koulun asuntolaan,
ei sovitakaan enää siihen entiseen. Meitä kai voi nakella minne vain…
Sakarassa
ei ulkoilutunneilla ole oikein tekemistä ja niinpä me seilaillaan pitkin
sivuteitä ja viitostien reunamia paikalliseen nuorisoon tutustumassa.
Eräänä
pimeänä iltana jäi rinnakkaisluokalla oleva tyttö ohi ajavan moottoripyörän
ruhjomaksi. Ambulanssi saatiin hälytettyä, kun joku juoksi kiidättämään
asuntolaan sanaa. Tyttö viipyi sairaalassa kauan, sillä hänen jalkansa
jouduttiin leikkaamaan ja siihen jäi pysyvä merkki kolarista. Onneksi jäi vain
pieni muisto, sillä olisihan siinä voinut käydä paljon pahemminkin. Ainekset
siihen olivat ainakin erinomaiset, sillä katuvaloja ei ole ja oikeastaan me
kuljetaan holtittomissa ryppäissä tien vierustoilla, kuten eräs asuntolan
tädeistä huomautti.
Tämän
jälkeen annettiin tarkemmat ohjeet siitä, minne saadaan mennä ja minne ei.
Valvota sitä ei sen kummemmin ja entinen meno näyttää jatkuvan, nyt vain
koetetaan muistaa pitää huoli ettei satuta asuntolanhoitajan tai jonkun muun
tädin silmien eteen kiellettyjä polkuja tallatessamme. Siitä huolimatta enemmiltä
onnettomuuksilta on ainakin tähän asti vältytty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti