VANIKKARAIVOA

Koulun puolella kaikki eivät mahdu syömään ruokasaliin, joten mekin aterioidaan omassa luokassa. Järjestäjät käyvät hakemassa ruokakärryn, kantavat ruuan luokan eteen ja siitä jonossa haetaan kaikki tarpeellinen.

Vanikka maistuu aivan ihanalta. Se tarjoillaan aika isoina levyinä ja jos ei halua ottaa kovin suurta, pitää vain taittaa sopiva. Kun huomasin, että jotkut tekivät leipiä välipalaksi, liityin joukon jatkoksi. Laitoin kaksi voilla voideltua näkkäriä vastakkain ja pistin pulpetin sisälle. Huomasin kylän pinnassa asuvien tyttöjen naureskelevan eväilleni vasta sitten, kun Pirre asteli kesakkoinen naama virneessä pulpettini luo ja kehotti: ”Näytähän, paljonko leipiä teit tällä kertaa!

Hämäännyin, mutta eihän minulla ollut rahkeita kieltäytyä kenenkään pyynnöistä, joten nöyrästi aukaisin pulpetinkannen ja näytin. Pirre vilkaisi pulpettiin ja katsoi merkitsevästi toisiin virnisteleviin neiteihin. Oi, miten minua taas viilsi! Hyvähän noilla on mahtailla, kun kotona saavat joka päivä mitä herkkuja haluavat! Pirrekin on sen näköinen, että varmasti on naminsa nauttinut… Mutta arvaapa, Päikkäri, onko mulla kanttia mennä sanomaan!!!

Me asuntolan asukit joudumme tyytymään siihen, mitä ruoka-aikoina tarjotaan. Jos olisi edes rahaa, että voisi kaupasta ostaa ulkoilutunnin aikana jotain naposteltavaa (siis, jos täti ensiksikin antaa luvan mennä kylille!), mutta kun ei ole sitäkään! Joskus harvoin minulla on sen verran kolikoita, että saan tuoreen, kiiltäväkuorisen ranskanleivän hankituksi iltaherkutteluun, tietysti jonkun toisen kanssa puoliksi, mutta ei muuta. Karkkia en raski juuri milloinkaan ostaa, joskus muutaman lakupötkyn tai Suffelin, kun oikein tekee mieli ja toiset jauhavat vieressä omiaan. Sitä nämä nirppanokat eivät ikinä käsittäisi.

Käperryin siis vain pulpettiini tukahdutetusta raivosta lähes sokeana ja tiesin, etten koskaan voisi suhtautua näihin hienohelmoihin normaalisti. Ikinä en tulisi olemaan vapaaehtoisesti heidän kanssaan missään kosketuksissa koulun jälkeen, kunhan heistä nyt vain joskus eroon pääsisin!