Sain viimeisistä matikan
kokeista peräti kuutosen, joten numeroni oli todistuksessa 5! Ei siis ehtoja.
KEVÄTAAMU
On kevätaamu.
Linnut laulelevat.
Pois mennyt on öinen haamu,
purot vilkkaasti solisevat.
On tullut kevät!
Sen huomaa jokainen.
Jo päättynevät
työt talven tuskallisen.
Kevät koittaa
Suomenkin saloille.
Pikkulinnut virsiään soittaa.
Niiden lailla minäkin
veisata tahtoisin,
riemun
taivaalle helisevän haluaisin;
pian koittaahan vapaus,
ihana Vapaus!
Tänä aamuna meiltä lähti
hyvin hyvin harvinainen vieras. Hilja-täti, isän Amerikassa asuvan Eino-veljen
pulleahko, jo aika iäkäs vaimo. Pölähti toissapäivänä pihaan ihan yllättäen
taksilla, ei ollut edes kirjeellä varoittanut tulostaan. Isäkään ei ole koskaan
nähnyt tätä veljeä, sillä heillä on niin suuri ikäero ja setä oli muuttanut
rapakon taa jo ennen isän syntymää.
Alussa äiti kauhistui odottamattomasta,
hienosta vieraasta – mitä hänelle tarjota? No, mitäpä muuta kuin mitä talosta
löytyi. Onneksi oli ainakin lihaa, maitoa, leipää ja voita, niin, ja kalaa!
Täti viihtyi meillä vain kaksi yötä. Nukkui yksin kamarissa ja me muut pirtissä
ja vinttihuoneessa. Varmaankin häntä hirvitti sellainen ahtaus ja mukavuuksien
puute – ei suihkua, ei sisävessaa, vain nokinen savusauna ja suurireikäinen
ulkohuusi. Lähtiessään hän sanoi meille tytöille, että vielä joskus tavataan...
Taksilla lähti, jonkun kaupassakävijän mukana varmaan kutsui senkin.
Olin
mahdottoman innoissani amerikantädistä. Tulihan hän lännen mailta, seudulta,
josta kertovia kirjoja olin ahmimalla ahminut. Utelin häneltä, oliko hän
milloinkaan ratsastanut, koska lännen kirjoissa kaikki ratsastivat enkä voinut
kuvitellakaan amerikkalaista ilman hevosta. Hilja-täti nauroi makeasti ja sanoi
joskus kokeilleensa, mutta siihen se oli sitten jäänytkin. Olin pettynyt.
Olisin niin halunnut ensikäden tietoja siitä, miltä ratsastaminen tuntui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti