HELLUNTAISEIKKAILU

Helluntaina lähdimme tyttöjen kanssa soutamalla Juntusrannan tansseihin. Menomatkalla jouduimme vähällä kääntymään takaisin, sillä tukkilautta nimensä mukaisesti tukki reitin täydellisesti emmekä jaksaneet työntää reunuspuomeja syrjään sen vertaa, että olisimme päässeet ohitse. Hetken harkittuamme päätimme yrittää keplotella veneen esteen ohi maitse. Osa työnsi ja osa veti. Kun Ulla halusi saada paremman otteen veneen reunasta, riisui hän kenkänsä ja astahti rantavedessä olevaan pieneen ruohosyvennykseen. Yllättäen hän upposikin siihen kaulaa myöten. Me kaikki tietysti säikähdettiin ensin kamalasti, mutta sitten naurattikin jo vähän, sillä niin hassulta se näytti, mutta heti paikalla me kiiruhdettiin onkimaan Ullaa takaisin maalle.

Hän tempaisi vihreän hameen ja samanvärisen puseron päältään ja pusersi niistä enimmät vedet pois. Kotiin kääntymistä harkittiin uudelleen, mutta sitten Vappu muisti, että Juntusessahan asui Pyykköskylältä kotoisin oleva rouva, jonka luona voitaisiin käydä silittämässä vaatteet kuiviksi ja tuumasta toimeen. Ulla vetäisi kesätakin päälleen, vene onnistuttiin retuuttamaan harminpaikan ohi ja matka jatkui.

Rannasta oli vain pieni hujaus Raitalaan, jossa emäntä otti yllätysvieraansa ystävällisesti vastaan, tarjosi kahvit ja toi silityslaudan ja -raudan. Kauan ei Ullan tarvinnutkaan rautaa käytellä kun puku oli kuiva ja sileä. Valkoiset pompulat helmassa vain jäivät vähän kosteiksi, mutta kylläpä nekin illan kuluessa kuivuisivat. Niin sitten päästiin jatkamaan tanssipaikalle.

Paluumatka sujui kommelluksitta ja olin kotona kolmen maissa. Heräsin seuraavana päivänä vasta kahdelta. Ajatella, että pystyin nukkumaan niin kauan! Aaah, olen aikuinen…

Mutta olihan reissu ollutkin vähän vaativampi kuin tavallisesti, joten ei ihme, että väsytti..