KOIRAN KERÄLLÄ?

"Lokakuu, lokakuu, naurus ompi tyttöin suut..."

Eilen pohtivat luokan tytöt aamujonossa, oliko geometriasta kotitehtä­viä. Joku muisteli, ettei ollut, mutta minä tuikkasin siihen väliin piloillani: ”Olihan niitä, ainakin kaksi!”

Niemisen Terttu nauroi: ”Vai kaksi. Silloinko Pihla laskee neljä laskua vaikka olisi vain kaksi? Ja jos yksi kirja on läksynä, lukisi Pihla kaksi? Ja sitten hän loistaisi tunneilla ja Vesa olisi mielissään. Ty­töt,” hän kääntyi luokkatovereittensa puoleen, ”olette­ko huomanneet, millainen kiilto syttyy Vesan silmiin kun Pihla vastaa tunnilla? Vesa kuuntelee häntä niin autuaana!”

”Mitä sinä tuollai? Vesahan on toistakymmentä vuotta minusta vanhempi!” paheksuin, vaikka sielun sisällä soi.

Mutta ei ikä kuulemma rakkaudessa mitään mer­kitse. Kun sitten Terttu sanoi jonossa Inkerille, että Pihla on pihkassa Vesaan, vastasi tämä: ”Nähtiinhän tuo Rukalla jo.” Ja Inkeri oli aivan tosissaan…

HA HAA! Luulenpa, että tytöt ovat ka­teellisia MINULLE, kermaan sopimattomalle, pohjasakkaan kuuluvalle!!! Ta daa… Kerrankin näin päin! Pitääköhän peräti kiepauttaa itsensä koiran kerälle?

Tänään sanoi Kassu, maantiedon, kas­viopin ja eläinopin opettaja, miinusvihkoaan selaillessaan: ”Täällä pitäisi olla senkin niminen tyttö kuin Pihla L. Jaha, siinähän sinä oletkin. Sinä osaat hyvin läksysi. Kuinka hyvä todistus sinulla olikaan? Varmaankin oli HYVÄ, vai kuinka? Mistä sinä oletkaan kotoisin?” Hämmentyneenä vastasin, että ”sieltä mistä muutkin… kokkoniemeläiset”, vaikka se ”kokkoniemeläiset” taisikin kadota luokkatoverien hirnuntaan…

Oijoi… Kylläpä tulin iloiseksi! Vaikken noita luokkalaisia ajattelisikaan. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, etten minä niitä läksyjä kovasti lue. Useinkin on kirjaston kirja odottamassa kun selailen läksykirjat läpi, nopeinta mahdollista vauhtia tietenkin, tuumin vain, että nuokin sitten olisi opeteltava. Sen jälkeen uppoudun romaaniini ja havahdun tekemättömiin läksyihin aamulla tai sitten vasta välitunnilla tai tunnin alussa. Ja kopsattavakin niitä kielten käännöksiä joskus on, jos joku vain suostuu antamaan omansa jäljennettäväkseni, ja aika usein joku ahkera suostuu… Joten vähän huono omatunto tuosta Kassun lausumasta! Olisikohan pitänyt oikaista?

Viljami tuli viikon kestävälle kausilomalle. Minun piti ottaa häneltä 5 mk lainaa voidakseni maksaa teinimaksun, joka oli 3 mk 50 p. Koskahan senkin maksan takaisin?

Saimme aineet takaisin ja minun piti lukea omani ääneen. Käytän liian paljon huutomerkkejä, sanoi opettaja.