”Kaikki tehty on, mitä tehdä voi!” Keskikoulun päästötodistuksen sain. Ei se sitten ollutkaan niin huono kuin kuvittelin. Hilmalla, Ullalla ja Vapulla oli keskenään ihan tasan sama keskiarvo - kaikilla kolmella saman kylän oppilaalla! Hassu sattuma!
Luokkaretkemme oli ihana. Olimme Piispajoella. Tie sinne oli melkein kokonaan soista. Nyt jo on niin ikävä luokkatovereita!
Ilmoittauduin lukioon. En tiedä kuitenkaan, onko mulla varaa mennä sinne, mutta kun Hilma ja Ulla ilmoittautuivat, niin en minäkään halunnut heittäytyä joukosta pois. Eihän sinne mikään pakko ole mennä.
Anja jäi luokalleen Kajaanin kauppaopistossa. Hän ei tullut toimeen rehtorin kanssa ja hän aikookin jatkaa koulua Kemissä, missä äidin sisar perheineen asuu. Hillalla ja Taimilla meni koulu hyvin, Taimi menee ensi vuonna kansalaiskouluun ja Hillalla jatkuu keskikoulu.
Mulla on nyt aivan lyhyt tukka. Poikatukka siis. Hilma leikkasi. Laku sanoo, että lyhyet hiukset tekevät minut pirteän näköiseksi. Tosin sanoihan se Laku jotain muutakin, kun olin kertonut yrittäväni käyttäytyä kuin lukemani Pikku prinsessan päähenkilö. Laku oli kertonut kotonaan veljelleen siitä ja se veli oli sanonut… "Että sehän on ihan pöljä!" täydensin minä ja Laku myönsi. Mutta en minä välitä!
Menen kesätöihin uittoon sortteerille. Me kaikki mennään: Ulla, Antti, Vappu, Hilma, Olavi ja minä. Markehan on ollutkin kaupassa töissä jo monta vuotta. Sortteerilla pidetään huolta siitä, että puomien sisällä lautoissa olevat pöllit eivät pääse ruuhkautumaan sumaksi ja jos sellainen uhkaa, pitää keksillä työnnellä ne erilleen. Tulisihan siinä tienattua vähän lukiorahoja, jos sinne nyt on menojakaan, mikä riippuu vain ja ainoastaan isästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti