Aurinko paistaa ihanasti ja linnut laulavat kilpaa toistensa kanssa. Aivan kuin olisi kesä, vaikka on vasta toukokuun alku! On lauantai-aamu. Kello on 8.30, enkä halua enää nukkua näin kauniina päivänä.
Enkö ole vielä kertonut, että Hilma ja Antti menivät kihloihin tämän kuun alkupuolella? He onnelliset! Ikänsä naapureina asustaneet ja lapsuutensa samoissa maisemissa viettäneet. Muistan, milloin he rupesivat seurustelemaan. Se alkoi ollessamme viime kesänä kerran palaamassa kävellen tansseista pitkin metsän kätköissä kiemurtelevaa polkua. He jättäytyivät jälkeen meistä muista… Olavikin on kihloissa ja tulossa isäksi jo!
Tämä kevät on mennyt ohi kuin onnellinen humahdus vain. En millään muista tarkalleen, mitä kunakin päivänä on tapahtunut, sillä olen kulkenut kuin unessa koko ajan. Opiskelumme on ihan varmasti kärsinyt seurustelustamme. Kunpa olisimmekin malttaneet opiskella yhdessä, kuulustella toisiltamme tenttijuttuja yms, mutta ei - halusimme vain olla yhdessä, seurustella, kävellä, tanssia, yleensä siis NAUTTIA siitä, että toinen oli siinä!
Tapsa meni eilen kotiinsa eikä palaa ennen keskiviikkoa, jolloin hänellä on tentti. Sitten en tiedäkään, milloin hän tulee seuraavan kerran.
Pelkään, että meidän välimme alkavat viiletä, kun joudumme olemaan niin kauan näkemättä toisiamme. Tai ei – kenties se onkin tarpeellinen koetus tunteittemme kestävyydelle. Jos todella pidämme toisistamme niin paljon, että se on rakkautta, eron luulisi vain syventävän tätä tunnetta!
Kirjoitin Tapsalle jo eilen ja hän saa sen tänään. Kenties tulee tänne Ämmään tanssimaan. Minun on niin ikävä, niin ikävä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti