Vappuna olin Turussa Tapsan luona. Jännitti tavattomasti, osaisinko vaihtaa Helsingissä oikeaan junaan, ensimmäistä kertaa kun olin ihan itsekseni junalla matkaamassa. Vaihto onnistui ja Tapsa oli odottamassa Turun asemalla.
Hän suuntasi kävellen kaupungille enkä minä osannut muuta kuin seurata, vaikka minua väsytti kovasti junassa valvottu yö. Tapsan huonetoveri oli mennyt ystäviensä luokse ja aikonut olla siellä koko vapun ajan. Merkiksi hän oli pyytänyt Tapsaa laittamaan valot eteiseen, jos huoneeseen ei passannut tulla. Sen tosin sain tietää vasta nyt. Olisin ollut erittäin loukkaantunut, jos olisin silloin tiennyt. Eihän meillä mitään salattavaa ollut! Sellaiset jututhan kuuluisivat vasta avioliittoon.
Kävellessäni vappuna Tapsan kainalossa pitkin Hämeentietä olin niin täydellisen onnellinen, että ehdotin tuosta noin vaan Tapsalle naimisiin menoa. Miten me muuten saisimme olla yhdessä? Minä en ainakaan enää ikinä halua olla erossa. Tapsa oli samaa mieltä ja yhdessä päätettiin, että juhannuksena juhlittaisiin kihlajaisia ja ennen syksyä myös häitä, koska minun oli määrä tulla Tapsan mukana Turkuun. Vanhempien mieltä ei myöskään pahoitettaisi sillä, että ilman vihkimistä asuttaisiin yhdessä.
Ja niin juhannuksena pidettiin meillä kotona kihlajaiset. Kun me kokolta tultuamme istuskelimme Anjan mökin terassilla, ilmestyi Markekin sinne tuoreine sulhasineen. Hän oli mennyt kihloihin opettajaksi opiskelevan Aaronsa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti