Oikeastaan olisin halunnut pitää vielä hengähdystaukoa, mutta nyt näyttää siltä, ettei siihen olekaan aikaa, sillä kaikista päätöksistäni huolimatta olen parastaikaa perin pohjin ihastumassa eikä minun omalla tahdollani ole siinä mitään sanomista.
Lauantai-iltana menin Mirjamin kanssa Tapsan luokse kylään. Tämä asuu vuokralla pienessä mökissä tien toisella puolella, meitä vastapäätä. Viivyimme siellä noin tunnin, sillä Tapsan piti lähteä saunaan. Menimme sitten Töpikselle puolen yön aikoihin ja Tapsakin ilmestyi eteiseen. Huomattuaan minut hän sanoi: ”Sinäkin, mälliäinen!”
Loukkaannuin tietenkin tuosta mälliäisestä ja otin heti etäisyyttä. Kivistävin sydämin palasin asunnolleni ja päätin palauttaa suhteen tavalliselle koulukaveruuden tasolle. Romantiikalla siinä ei olisi mitään sijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti