Sain tiedon pääsystäni Turun yliopistoon. Musiikkitiede ja folkloristiikka sekä venäjän kieli odottavat…
Häihin kutsuttiin ainakin 200 vierasta. Hilla ja Heimo vihittiin heinäkuussa ja sain lainata sisareni hääpukua. Hääkengät ostin niillä rahoilla, jotka Tapsan isä antoi palkaksi heinätöistä. En tietenkään millään olisi ilennyt ottaa vastaan niitä, sillä katsoinhan kuuluvani perheeseen jo. Olen joissakin asioissa kuitenkin niin uivelo, etten nytkään rohjennut sanoa mitään ja niin rahat jäivät minulle. Onneksi, sillä mistä muualta minä ne olisin vetäissyt?
Ihmiset tutkivat tarkasti vartaloani; olimmehan olleet kihloissa vajaat kaksi kuukautta. Tietenkin epäilivät, että tuli kiire! Luulkoot vaan, sitä hauskempaa minusta on pysytellä yhtä solakkana jatkuvasti.
Ennen häitä tuli vielä kirje Marilta. Hän kirjoitti otteita Raamatusta. ”Älkää ryhtykö kantamaan samaa iestä uskomattomain kanssa…” yms. Jeesus ei kuulemma tulisi uskovan ja uskomattoman juhliin.
Tapsa raivostui. Mikä oikeus vierailla ihmisillä oli yrittää särkeä tuleva avioliitto heti alkuunsa? Hän oli tavattoman pahoillaan asiasta. Sisimmässäni olin samaa mieltä rakkaani kanssa, vaikka toisaalta kyllä ymmärsinkin, mitä Mari tarkoitti. Mutta onhan se niinkin, että minun suhteeni Jeesukseen on vain ja ainoastaan meidän välisemme, ei muiden.
Hääpäivänä odoteltiin kirkossa tovonen urkurina toimivaa koulun opettajaa. Joku soitti sitten hänelle ja hän saapui hengästyneenä paikalle – oli unohtanut! Entisen oppilaan häät olivat unohtuneet! Juoksimme reippaan marssin tahdissa alttarille ja saimme toisemme.
Häävastaanotto pidettiin Tapsan kodin naapurissa, ihanassa vanhassa, sodalta säästyneen talon pirtissä. Tapsa kantoi minut sinne niityn yli kotoaan ja häähumu pääsi valloilleen. Valvoimme koko yön ja vasta aamukuudelta kömmimme hääsviittiimme, vinttihuoneen viereiseen pikku kömmänään, jonka lattialle Tapsan äiti oli järjestänyt meille patjat lakanoineen ja muine tykötarpeineen. Viereisessä huoneessa järjesti pikkuinen Sinikka ulvomiskohtauksen – hän oli perin pohjin väsynyt eikä osannut asettua.
Tosca, häävalssi, oli kaunis, vaikka ei hääparista paljonkaan kertonut. Se nyt vain sattui tuntumaan ihanalta. ”Sä kaukaa saavuit maasta vieraiden…”
Jossain mielessä vieraiden maastahan me olemme toisillemme oikeastaan saapuneetkin, niin henkisesti erityyppisistä kodeista tulemme, joten ihan nappiin se valssi taisi sittenkin osua…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti