Olen seurustellut jo vähän aikaa erään kirkonkylän opettajan kanssa. Kutsumme häntä Rikiksi. Rikki Tikki Tavi… Hän on kuitenkin jotenkin ailahtelevainen, en pysty luottamaan… Olenhan aika varovainen, sillä ensimmäisen ihastukseni kanssa huovattiin ja soudettiin vuosikaupalla ennen kuin meille molemmille kävi selväksi, ettei meistä olisi yhteen.
Viime tiistaina Rikki tuli tänne joskus klo 22 jälkeen. Oli ollut Kievarissa. Rupesi tarjoilemaan juomia meillekin. Minä en ottanut, vaan suutuin kauheasti ja annoin hänen ymmärtää selvääkin selvemmin, ettei hänellä ole enää mitään asiaa luokseni. Juomareita en sietäisi.
”Jos minä nyt lähden, niin en tule koskaan takaisin,” hän sanoi. ”Sehän on minunkin tarkoitukseni”, vastasin ja ojensin hänelle hatun. Hän lähti loukkaantuneena. Lähtiessään hän osoitti mieltään ja heitti kovalla lumipallolla ikkunaan. Miten vapauttavan tunteen sainkaan sisälleni, kun sain vihdoinkin välini selviksi sen miehen kanssa! Ihanaa! Nyt voin jatkaa sen Oman Ihmiseni, vain minulle tarkoitetun, etsimistä…
Huomenna on lupapäivä koulusta. Lähden aivan pian kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti