9. ONGELLA

Illalla olimme Anjan kanssa ongella. Lähtiessä puin päälleni pitkät housut, isän vanhan villapaidan ja anorakin. Jalkoihini vedin isän sukat ja kumikenkäni, jotka pitivät vettä suunnilleen yhtä hyvin kuin seula paikkojen lukumäärästä huolimatta. Sukat sain sillä nimenomaisella ehdol­la, etten kastelisi niitä. Anja lähti edeltä tekemään minul­le onkea ja taittamaan itselleen uutta vapaa. "Tuo kello mukana­si", huusi sisareni pellon laidasta, kun olin jo portailla läh­dössä. Mutisten käännyin takaisin, hain pirtistä kellon ja pistin sen ranteeseeni ja lähdin laahustamaan rantaan. Äkkiä huomasin siinä paikassa, missä sisareni piti olla, jo­takin mustaa. Se liikkui ja heilui. Näkyipä jotakin ilmassa­kin lentävän. Se näytti huivilta. "Anjan huivi!" välähti mielessäni. Joku tai jokin oli hyökännyt hänen kimppuunsa! Karhu? Päätin mennä apuun, vaikka henki menisi ja lähdin juokse­maan. Lähemmäksi puuskuttaessani huomasin, että olento, joka paini siskoni kanssa, ei ollut karhu eikä mikään muukaan mör­kö, olipahan vain viaton koivuparka, jota Anja oli kat­kaisemassa onkivavakseen. Helpotukseni oli suunnaton. Vähin äänin menin sisareni luo. Hän ojensi matopurkin kannettavak­seni, että hän voisi matkalla vuolla onkivavan valmiiksi. Hänen sormensa sai haavan purkista. "Tuo nyt vielä puuttui. Nyt se vuotaa koko illan", hän manasi nenäliinaa sormen ympärille kääriessään..

  

Soudimme vastarannan kohdalla olevan murron luo ja laskimme ankkurin. En o­san­nut enkä hirvinnytkään laittaa matoa koukkuun, joten sisa­reni sai tehdä sen puolestani. Kala söi hyvin. Sain yhdellä madolla 5 sinttiä. Toista matoa koetin itse äh­rätä koukkuun, mutta se oli mahdotonta, koska mato näytti pelkäävän sitä ja koetti vetäytyä piiloon. Itketti ja säälitti. Inhoten itseäni ja hellämielisyyttäni luovutin.

  

Olimme lähteneet kotoa noin klo 21.30. Palasimme puolen yön maissa. Kaloja meillä oli yli 20. Saipa Anja pienen kiis­kenpoikasenkin, mutta hän päästi sen takaisin järveen.

Rantaan oli vaikea päästä, koska vesi oli matalalla. Anjan oli kahlattava voidakseen vetää veneen maihin. Venekin oli vettä puolillaan, sillä se oli ravistunut ja vuoti. Minunkin oli riisuttava kengät ja sukat päästäkseni rannalle. Vesi oli tosi koleaa. Sekä kädet että jalat olivat kylmästä jäyk­kinä. Kun pääsin vuoteeseeni, ei unta tarvinnut houkutella.

  

Tänä aamuna äiti herätti meidät marjaan Auvolan Aliisan kanssa. Poimimme ainakin 15 litraa.