Tämä Anjalta 15-vuotislahjaksi saamani päiväkirja aaltoinevine keltaisine kansineen kurnuttaa ja kurnuttaa: ”Täytä minut, täytä minut! Tiedäthän sinä, että entinen on täynnä…”
Totta kai minä nyt sen tiedän, sillä olinhan tovin uutta ehtinyt jo kaivatakin. Entinen täyttyi siksi, kun rupesin kirjoittamaan siihen nuorisoromaania…
Nyt on iltayö. Kello on noin 11. Anjan radiosta kuuluu "Soiva lauantai-ilta".
Nukumme vinttihuoneessa, kuten kesäisin aina.
Anja on etsiskellyt takuumiehiä, että voisi ottaa opiskeluun lainaa pankista. Kehnolta näyttää. Toivoisinpa olevani rikas. Antaisin sisaruksilleni ja vanhemmilleni rahaa, ettei heidän tarvitsisi ottaa lainaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti