Viime viikon olimme yövuorossa. Teemme kolmivuorotyötä, joten väliin joudumme työskentelemään yölläkin. Tänä aamuna oli ylösnousu vaikeaa: äiti sai huutaa vintille herätystä kolme, isä neljä kertaa.
Sain eilen ihka uuden termospullon uittoa varten. Olin sanomattoman onnellinen siitä, mutta kuinkas kävikään - Ulla kolautti vahingossa reppuni rautaan mennessämme ruokatunnilla erääseen suureen pönttöön syömään. Termos tietenkin särkyi ja minua keljuttaa niin kamalasti. Toisaalta vahinkohan se oli, Ulla vain auttoi minua nostamaan reppua pöntön sisälle. Ja olinhan minä särkenyt Ullan pyörästä niin ikään vahingossa takavalon, joten tasoissa ollaan!
Työskentelemme niin isojen ponttoonien päällä, että niihin pääsee laskeutumaan sisälle lepohetkiksi. Onpa yksi niistä varattu meille tytöille salaiseksi pissapaikaksikin, sillä eihän rannalle pääse pissahädän sattuessa noin vain. Pojilla juttu on toinen. Sanommekin aina, kun lähdemme laskeutumaan siihen pönttöön, että nyt metsäpolut tenhoten kutsuvat…
Sinikka ja Silja ovat nyt meillä hoidossa ainakin kuusi viikkoa, sillä Selma menee kesäyliopistoon. Olen hypännyt Siljan kanssa narua. Kyllä siinä läskit tippuu. Pian näette ihan uuden Pimun, laihan kuin nälkäkurjen.
Painan muuten tasan 50 kg, pituutta on 154 cm.
Silja huutelee ulkona minua. Pitänee mennä.
Neljän päivän päästä täytän 17. Silloin saan avata yhden kirjeen, jonka olen kirjoittanut itselleni juuri tätä päivää varten. Laadin sen kaksi vuotta sitten, siis 15-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti