AdSence

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

17. SINIKUKKAINEN PÄIVÄKIRJA

Tässä on nyt mennyt kauan aikaa kaikkea muuta touhutessa, joten sinä, rakas Päikkärini olet jäänyt kerrassaan unhoituksen yöhön. Kerronpa nyt lyhyesti, miten elämä on minua kuljettanut…
  
Isä lupasi minut sittenkin lukioon, kun sain vapaaoppilaspaikan ja edullisen asunnon Selman isän olohuoneesta. Omistaja käy harvoin ja silloin kun hän tulee, nukun minä keittiön lattialla.
  
Ensimmäisen kuukauden asui Hilma kanssani, mutta seuraavan kuukauden alussa hän meni Mirjamin kotiin täysihoitoon.
  
Surin kovasti sitä, että jäin yksin, sillä Viljamin perhe muutti Juntusrantaan. Koska keittiön uuni huolehti talon keskuslämmityksestä, niin ilmeisesti sitä ei voitu antaa koululaisen vastuulle, joten pikkuhuoneen ja keittiön asuntoon otettiin vuokralaiset.
  
Liityin näytelmäkerhoon ja Puumaalaus-nimistä näytelmää on esitetty peräti kaksi kertaa. Siitä on tullut kehuja, joten olen syystäkin tyytyväinen.
  
Venäjän, englannin ja saksan opettaja Nippe herättää väliin kummastusta käytöksellään. Eräänkin kerran Moilasen Lailan vastatessa väärin, ope tulistui: " Sinä valehtelet! Se ei ole niin! Ei piä valehella! Ja nyt sinä valehtelit!"
  
Emme uskaltaneet liikahtaakaan, sillä siitä olisi ihan varmasti seurannut ulosmeno, ehkä myös tunnin istuminen. Selityksenä opettajan outoon, hermostuneeseen käytökseen lienee se, että korjatessaan lukemattomia vihkoja hän joutuu valvomaan paljon eikä ole saanut viikkokausiin kunnolla nukutuksi. Oikeastaan minua säälittää opettajan tilanne. Nippe on muuten oikein hyvä opettaja, sillä hän näkee tavattoman paljon vaivaa oppilaiden tähden, vaikka emme useinkaan osaa arvostaa sitä.

Ensimmäisen lukion joulutodistuksen keskiarvoni oli vähän parempi kuin keskikoulun päästökirjassa. Nyt olemme joululomalla ja on niin paukkuvat pakkaset, ettei ulos ole menemistä. Kyläillessään joulun aikaan mummolassa Silja nukkui puusängyssä minun ja Hillan keskellä. Hän kutjusi puoleen yöhön ja kuiskutteli meille hilpeyttä herättäviä ajatuksiaan, kuten sen, että Sinikka oli oikeasti nimeltään Sinikka Hujander Professori…
  
Toisena lukiovuonna asuin jonkin aikaa samanaikaisesti Hilman kanssa Mirjamin kotona täyshoidossa ennen kuin Hilma muutti toiseen asuntoon. Nukuimme Mirjamin kanssa toisessa yläkerran huoneessa, siivotessamme toinen luki runoja ääneen sängyllä…
  
Keväällä sitten sain ehdot sekä saksasta että geometriasta, vaikka en niitä saksasta olisi kokeiden perusteella osannut odottanutkaan. En uskonut voivani saada suoritetuksi kaksia ehtoja samana kesänä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi näytti jäävän koulun keskeyttäminen. Vanhempien rahatilanne ei sallisi tuplavuosia. Niinpä menin Anjan ja tämän miehen luokse Etelä-Suomeen, Mänttään, tarkoituksenani saada sieltä lastentarhasta harjoittelupaikka. Samalla voisin yrittää tenttiä lukiovuoden, jos palkkarahat riittäisivät. Taustaturvana olisi sisar kuitenkin lähellä. Lastentarhanopettaja kirjoitti sitten, ettei valinta osunut nyt minuun, mutta että hänen omalla äidillään olisi tarvetta pieneen kotiapuun, siivoukseen ja tiskaamiseen, joten jos haluaisin tenttiä lukion toisen vuoden iltatöinä, saisin hänen vanhempiensa talosta Mäntästä huoneen ja vähän taskurahaa.
  
Tartuin oitis tarjoukseen ja aluksi kaikki menikin hyvin. Talon emäntä oli molemmilta etunimiltään täsmälleen samanniminen kuin minä ja se tuntui tosi oudolta. 
  
Mutta koska kukaan ei harjoitellut kanssani laskuja eikä ollut ketään, keltä kysyä neuvoja, en saanut suoritetuksi koetta, jonka isäntäperhe oli hankkinut erään opettajan laatimaan.
  
Sitten Anja muutti Ämmänsaareen takaisin ja jäin yksin. Onnettomana ja ikävissäni sähkötin lopulta siskolleni, josko tämä kysyisi rehtorilta, ottaisiko hän minut vielä näin kesken lukukauden tuplaamaan toista vuotta. Anja sähkötti: ”Nippe lupasi. Tule niin pian kuin pääset. Saat asua meillä. Oli antanut ehdot vain siksi, että sinulla tulisi luettua paremmin ylioppilaskoetta varten!”
  
Muuta ei tarvittu. Elämä räjähti uusiin mahdollisuuksiin ja pääsin lähtemään viikon kuluttua. Hilma, Ulla ja Mirjami, kuten niin moni muukin edellisenä vuonna samalla luokalla olleista oli siellä kanssani samassa tilanteessa, kertaamassa toista luokkaa. Nukkua sain Anjan ja Ension yksiön vaatehuoneessa.

Ei kommentteja: